Antikristus

Mitä ihmettä tässä leffassa oikein tapahtuu?  Aloin katsomaan Antikristusta ilman mitään ennakkotietoja elokuvan tapahtumista ja vielä puolessavälissäkin oli semmoinen olo, että mihin tämä on nyt oikein menossa. Pariskunta menettää lapsensa ja mies yrittää parantaa vaimonsa pelkotilat. Mutta mihin genreen tämä leffa pitäisi sijoittaa?! Välillä Antikristus tuntuu menevän kauhun suuntaan, mutta sitten se muuttuu takaisin ”normaaliksi”. 2001: Avaruusseikkailukin on helpommin ymmärrettävä elokuva. Mistä nuo ”taiteelliset” kohtaukset oikein tulevat ja miksi ne on tehty (esim. kohtaus, jossa mies seisoo puun alla ja hänen päälleen sataa tammenterhoja. Unissahan voi tapahtua mitä tahansa, mutta silti…)? Helkkari, tämän leffan panokohtauksetkin ovat sellaisia, että ne menevät yli hilseen. Nyt muuten selvisi, että what does the foxsay? Chaos reigns! Wtf, mitä tuo oikein oli?! Että kaaosta pukkaa... Ja mitenkähän oikeassa elämässä onnistuisi pitkin metsiä ryömiminen painava kivi jalkaan lävistettynä? Se nainen sitten tietysti löytää miehensä sieltä metästä, molemmat menevät takaisin mökkiin, nainen ottaa jostain syystä sakset käteensä ja päättää vähän leikellä alapäätään, mies saa kiven irti koivestansa ja tappaa vaimonsa ja lopuksi äijä häippäsee pois mökistä.  Ja yhtäkkiä metsässä rynnii joku jumalattoman iso porukka? Pitäisikö tuo leffa katsoa dvd:ltä ohjaajan kommenttien kanssa että siitä tajuaisi jotain?

Katsottavaa Halloweeniksi

Halloweenia vietetään 31.10. eli tämän viikon torstaina, joten esittelen tässä (erittäin lyhyesti) kekrin kuniaksi 5 omasta mielestäni hyvää kauhuleffaa.

The Thing – ”se” jostakin

 (John Carpenter’s The Thing, 1982)

Joukko tutkijoita on jumissa Etelämantereella muotoa muuttavan avaruusolion kanssa.

Luojan tähden, paetkaa!

 (The Amityville Horror, 1979)

Perhe muuttaa uuteen taloon, jossa alkaa pian tapahtua paranormaaleja asioita.

Grave Encounters

(Grave Encounters, 2011) 

Haamutimi-tyylistä kummitusohjelmaa tekevä porukka lähtee kuvaamaan uutta jaksoa hylättyyn mielisairaalaan.

[REC]

([REC], 2007)

 Kuvausryhmä seuraa Barcelonan palomiesten tavallista yötä, kun pelastustehtävän aikana koko porukka joutuu karanteeniin kerrostaloon, jossa syljen välityksellä tarttuva tauti alkaa levitä henkilöstä toiseen.

Uinu, uinu lemmikkini

(Pet Sematary, 1989)

Stephen Kingin samannimiseen kirjaan perustuva elokuva.

Wolf

Kirjakustantaja Will Randall, jota esittää Jack Nicholson, ajaa talvella pimeää metsätietä pitkin, Yhtäkkia auton eteen hyppää musta susi. Susi jää auton alle.  Will Randall pysäyttää auton ja menee katsomaan, miten sudelle kävi. Susi näyttää kuolleelta, mutta sitten se yhtäkkiä puraiseekin Will Randallia käteen ja juoksee metsään. Pian Will Randall huomaa kuulo- ja haluaistiensa muuttuneen tavallista paremmiksi ja joitakin muita muutoksia. Aika perus alku ihmissusileffalle. Wolfissa kuitenkaa pureman jälkeinen ihmissudeksi muuttuminen ei ollut mikään perus joka täysikuun aikaan muututaan ihan konnolla sudeksi, vaan muutos tapahtui pikkuhiljaa. Ja tällä kertaa muutoksen voi estää pitämällä kaulassa hopea-amulettia (tosin loppujen lopuksi amuletti pitää heittää mäkeen, että voi pelastaa tyttöystävän toiselta ihmissudelta).

Minä tykkäsin Wolfista, vaika sen juoni onkin aika yksinkertainen. Ihmissusista huolimatta leffa ei ole täynnä verta ja suolenpätkiä eikä elokuvaa ole tungettu täyteen toinen toistaan ihmeellisempiä erikoistehosteita, ja ihmissudetkin on tehty maskeeraamalla. Ihmissisien Hulk-hypyt jäivät kyllä hieman häiritsemään ja ne näyttivät vähän oudoilta. Miksi ihmeessä ihmissusi hyppii kun hyppiminen ei kuitenkaan ole ihmisten eikä susien liikkumistapa? Ja voisiko ihmissusileffassa olla joskus niin, että ihmissusi muuttuu ihan sudeksi ja vielä niin, että muutos ei tapahdu aina täydenkuun aikaan vaan niin, että ihmissusi ihan itse päättää muutta muotoa?

Tiedän yhä mitä teit viime kesänä

Tiedän yhä mitä teit viime kesänä on luonnollisesti jatko-osa Tiedän, mitä teit viime kesänä-elokuvalle, eikä ole yhtään edeltäjäänsä parempi. Itse asiassa Tiedän yhä mitä teit viime kesän on ihan sama leffa, mutta tapahtumapaikaksi on vain vaihdettu Bahama. Murhaaja on taas sama kavari, joka maagisten supervoimiensa ansiosta selvisi ensimmäisessä elokuvassa auton alle jäämisestä, kahdesta hukkumisesta ja käden irtoamisesta. Murhaaja yrittää taas saada Julie Jamesin hengiltä.

Jo elokuvan alku on todella... en voinut olla ajattelematta, etä mitä helvettiä ohjaaja oikein ajatteli, kun ensimmäisten 14 minuutin aikana on peräti viisi "Apua, murhaaja! Eikun se olikin väärä hälytys..." - kohtausta. No, ainakin kaikille tulee silväksi, että vuoden takaiset tapahtumat vaivaavat vieläkin Julieta.

Leffan tapahtumat lähtevät varsinisesti käyntiin, kun Julien kaveri Karla Wilson saa puhelun radioasemalta. Hän on mukana kilpailussa, josta voi voittaa matkan Bahamalle, kun vastaa oikein yhteen kysymykseen. "Mikä on Brasilian pääkaupunki?" Karla ja Julie miettivät nopeasti. "Rio de Janeiro!" "Onnea, voitit matkan Bahamalle!" Hetkinen, eikös Brasilian pääkaupunki ole Brasília? Kilpailu on ihan selvästi jonkinlainen juoni, jolla Julie saadaan eristyksiin bahamalaiselle saarelle. Tämä leffan juoneen on ihan selvästi käytetty paljon aikaa ja vaivaa... Julie, Karla, Karlan poikaystävä Tyrell ja Tyrellin kaveri Will Benson lähtevät neljästään Bahamalle. He saapuvat lomakohteeseensa juuri samana päivänä, kun hurrikaanikausi alkaa ja kaikki lomailijat (ja paikan autiudesta päätellen myös koko henkilökunta) lähtevät pois saarelta. Saarelta ei luonnollisesti pääse pois. Illalla he menevät hotellin baariin ja Julie laulaa karaokea. Yhtäkkiä ruudulle ilmestyy sanat “I KNOW WHAT YOU DID LAST SUMMER”. Onneksi murhaaja tiesi etukäteen, että Julie aikoo laulaa Gloria Gaynorin I Will Surviven. Pian tämän jälkeen ihmisiä alkaa kuolla.

Yhdessä kohtauksessa Julie menee solariumiin ja murhaaja sulkee solariumlaitteen kannen kiinni nippusiteillä. Julie huomaa olevansa ansassa ja alkaa huutaa apua. Muut kuulevat Julien olevan pulassa ja tulevat auttamaan. He tietenkin yrittävät irrottaa nippusiteet ja saada solariumlaitteen kannen auki. Niin ihan turha edes yrittää sammuttaa sitä laitetta...

Leffan lopussa on erittäin omaperäinen takaa-ajokohtaus, jossa elossa olevat päätyvät metsään keskellä yötä. Siellä onkin tosi turvallista. Selviää, että Will Benson = Ben’s son (Benin poika). Murhaaja Ben yrittää murhata Julien, mutta Julien poikaystävä Ray saapuu kätevästi juuri oikealla hetkellä paikalle. Ben yrittää tapaa Rayn puukolla, mutta Ray väistää ja puukko osuukin Williin, joka kuolee. Julie ampuu Benin. Rannikkovartiosto pelastaa Julien, Rayn ja Karlan.

Myöhemmin Julie ja Ray menevät naimisiin. Julie istuu sängyllä ja yhtäkkiä supermurhaaja Ben onkin Julien sängyn alla, ottaa kiinni Julien jalasta ja kiskoo hänet sängyn alle. Siis kuka tahansahan selviäisi hengissä, jos yli ajettaisiin autolla, heti perään heitettäisiin mereen, sitten heitettäisiin uudelleen mereen, käsi irtoaisi ranteesta ja sitten vielä saisi luodista.

Tiedän, mitä teit viime kesänä

Katsoin hulvattoman komedian kauhuleffan, jonka koko juoni on kertakaikkisen typerä. leffassa neljä nuorta ajaa "pimeällä" tiellä vahingossa miehen yli, pysäyttää auton ja lähtee etsimään miestä taskulamppujen kanssa, vaikka onkin niin valoisaa, ettei taskulamppuja edes tarvitsisi. He päättävät hävittää ruumiin heittämällä sen mereen. Sitten huomataan, että mies ei kuollutkaan. Mutta kai se viimeistään sitten saadaan hengiltä, kun se on heitetty merenpohjaan? Ei. Vaikka leffan pahis/murhaaja olisikin vain ihan tavallinen ihminen, niin se on silti superihminen. Kun auto-onnettomuudesta on kulunut vuosi, yliajajat saavat kirjeen, jossa lukee "Tiedän, mitä teit viime kesänä". Ja sitten alkavat uhkailut. Karvisen eläinlääkäri löytää autonsa peräkontista Max Powerin ruumiin ja rapuja, prinssi Philip joutuu auto-onnettomuuteen ja kaikista pahimpana Blondi huomaa yhtenä aamuna, että hänen pitkiä, vaaleita hiuksiaan on leikelty yön aikana. Iiiik!

Elokuvassa onli yksi kohtaus, joka oli niin hölmö, että en tiedä vieläkään, että pitäisikö sille itkeä vai nauraa. Kohtauksessa murhaaja oli Helen Shiversin perässä, Shivers juoksi kohti kauppaa, jossa hänen siskonsa Elsa oli töissä ja kaupan ovi oli lasia, joten siitä näki selvästi läpi, Shivers itki ja huusi ja hakkasi ovea ja Elsan reakstio oli tyyliä "laalalaa, ai siskoni on tuolla ovella... dadadaa... haluakohan se tänne sisälle? hmmm, avaisinkohan oven vai en... no, jos mä avaisin sen oven *lähtee hiiiiiiiiiiiiiiiiiiitaaaaaaaaaaaaaaaaassstiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii hakemaan oven avainta* eiiii tässä mikään kiire ole, iiihan rauhallisesti ja hiitaasti astelen kohti ovea, dam dam dam... ei sillä mitään hätää ainakaan näytä olevan..."

Sitten vielä leffan lopussa murhaaja kuolee, kun hän putoaa veneestä. Vedestä nostetaan verkko, jossa on irtonainen käsi. No nyt se murhaaja on kyllä ihan varmasti kuollut. Vuotta möhemmin Julie menee suihkun puhuen samalla halon kokoiseen matkapuhelimeensa, joka on ilmeisesti vedenpitävä - siis kaikkihan me puhutaan puhelimessa suihkussa olessamme. Koska kysessä on kauhuleffa, niin lämmin vesi hyöryää ihan perkeleesti, niinkuin paikka olisi joku höyrysuna sumuisen vuoren huipulla. Ja sitten maaginen höyry paljastaa yhdessä lasiovessa olevan tekstin "I still know." (Tiedän yhä.), ja sehän tarkoittaa sitä, että JATKO-OSA! Jee! Vittu.

The Hills Have Eyes 2

Ei. Juma.

Miten leffasta voi tehdä näin huonon? Tai no, ainahan jatko-osa on huonompi kuin se ensimmäinen leffa, mutta silti...

Joukko sotilaita on keskellä ei-mitään ja mutantit hyökkää kimppuun. Ekassa The Hills Have Eyes-leffassa mutantit selitettiin sillä, että siellä suunnalla oli joskus tehty ydinkokeita. Säteily aiheuttaa oikeastikin mutaatioita ihmisille, joten tuo kuulostaa vielä ihan uskottavalta. Esimerkikisi Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus aiheutti kuolleina syntyneitä tai epämuodostuneita lapsia. ja ilöman säteilyäkin voi syntyä siamilaisia kaksosia, loiskaksosia, vesipäitä sun muita.Jostain syystä The Hills Have Eyes-elokuvissa epämuodotumat eivät tunnu ollenkaan haittaavan mutantteja, vaan tuntuvat päinvastoin antavan niille jonkinlaiset supervoimat. Siis mitä helvettiä? Säteily saa ihmisen kasvamaan parimetriseksi supervoimakkaaksi körilääksi, jolla on pitka jä venyvä kieli? Just...

Ja koko leffan juoni on yksinkertaisesti se, että pari sotilasta on hevon kuusessa ja mutantit tappavat heidät yksi kerrallaan. Apua ei luonnollisesti ole saatavilla eivätkä sotilaiden aseet tehoa mutantteihin, koska sotilaiden aseet eivät tehoa mutantteihin.

Koko homman kruunaa se, että elokuvan lopussa on vielä "tää tapahtu sitten oikeesti!!!!!11!"-teksti. Okei, jos jossain päin Yhdysvaltoja on aavikko, jossa on hylätty kaivos, jossa asuu mutantteja, jotka tappavat ihmisiä, niin asiasta olisi varmaan uutisoitu?

Transsiberian

Yhdysvaltailaispariskunta Roy ja Jessie matkustaa Siperian halki Transsiberian Express-junalla. Junassa he tutustuvat pariskuntaan Carlos & Abby. Kaikki menee hyvin kunnes Roy jää pois junasta ja joutuu odottamaan seuraavaa junaa, joka tulee vasta seuraavana päivänä ja Jessie murhaa Carlosin. Vähän myöhemmin sellviää, että Carlos olikin rikollinen ja yritti salakuljettaa huumeita Venäjältä. Eihän se oli junamatka eikä mikään jos ei saa poliiseita peräänsä. Ja kun kerran Venäjällä ollaan niin tottakai poliisit harrastavat kidutusta että saataisiin Carlosin kohtalo selville.

Transsiberian on yllättävä hyvä leffa vaikka se Suomessa ja monissa muissa maissa meni suoraan DVD:lle. Kyllä sen olisi voinut leffateatterin kautta kierrättää, kun kerran paljon huonommatkin leffat pääsevät valkokankaalle.

Se jäi hieman häiritsemään, kun Jessie ei edes jäänyt kiinni tekemästään murhasta ja Abby sai kaivettua Carlosin ruumiin lumen alta keskeltä Siperialaista korpea kirkonraunioiden luota, ja löysi tämän huumerahat, joita oli aika helkkaristi, otti tuohet mukaansa ja lähti. Onnellinen loppu, kaikki olivat tyytyväisiä (paitsi Carlos, joka makasi jäätyneenä hangessa). Aika hyvä suoritus amatööreiltä.

Easy Rider

Jos tykkäät moottoripyöristä, niin älä edes vaivaudu kukemaan tätä tekstiä vaan painu videovuokraamoon/kirjastoon/kauppaan ja hommaa Easy Rider-dvd. 

Get your motor running,
head out on the highway
Lookin' for adventure
and what ever comes our way.

Easy Rider (1969)-leffassa kaksi miestä, Wyatt (”Captain America”) ja Billy ajavat kahdella helkkarin siistillä prätkällä Los Angelesista itään päin (Floridaan) ja taidan laittaa nyt tähän sen teksinpätkän mikä Wikipediasta löytyy niihin prätkiin liittyen:

"Elokuvan moottoripyörät perustuvat hardtail-runkoon ja Panhead-moottoriin, ja ne suunnitteli ja rakensi kuvausten aikana Peter Fondan ohjeiden mukaan ja Tex Hallin ja Dan Haggertyn ohjauksessa chopper-rakentajat Cliff Vaughn ja Ben Hardy.

Billyn pyörä edustaa varhaista chopper-tyyliä. Siinä on liekkikuvioilla koristeltu iso tankki, ja sen etuhaarukka on lyhyt. Jarrujärjestelmä on tehokas. Captain American pyörä puolestaan on tyyliltään näyttävää custom-pyörä. Siinä on pitkä keula, paljon kromia, ei etujarruja, tankin koristeena Yhdysvaltojen lippu. Oikeasti se on lyhyiden matkojen pyörä.

Elokuvassa käytettiin yhteensä neljää entistä Harley-Davidson Hydra-Glide -poliisimoottoripyörää, vuosimallit 1948–1956. Kummallekin pyörälle oli varamoottoripyörä, ettei kuvaus keskeytyisi yllättävissä rikkoutumistilanteissa. Yksi ”Captain America” hajosi loppukohtauksessa, muut kolme varastettiin ja luultavasti purettiin ennen kuin niiden merkitys rekvisiittana tuli tietoon. Hajonneen pyörän kokosi uudestaan Dan Haggerty, ja hän myi sen huutokaupassa 2001. Se on esillä National Motorcycle Museumissa Anamosassa Iowassa. Elokuvan valmistumisen jälkeen on rakennettu useita replikoita, ja esimerkiksi Harley-Davidsonin museossa on replika.

Hopper ja Fonda järjestivät elokuvan valmistumisjuhlan ja huomasivat silloin, ettei lopun nuotiokohtausta ollut kuvattu. Niinpä se kuvattiin, kun pyörät oli jo varastettu, ja siksi niitä ei näy taustalla niin kuin muissa nuotiokohtauksissa." 

Hienojen moottoripyörien lisäksi elokuvassa on hyvät musiikit.

Varsinkin Steppenwolfin Born To Be Wild.

 Oikeastaan ainoa asia, mistä en tykkää Easy Riderissa on elokuvan loppu. Yksi päähenkilö hakataan kuoliaaksi vähän ennen loppua (ja bordelliin pääsyä), yksi saa luodista ja se kolmaskin kai saa osuman ja molemmat prätkät saavat kärsiä.

Ja katsokaapa tämä pätkä. Tuo loppuosa. Olenko ainoa jolleka tulee Nicholsonista mieleen Spede Shown Auvo?

Ja siinä ne pääasiat taisivat ollakin... Googlen kuvahausta löytyy kivoja kuvia.

(Katsokaa tämä sarja!)

Musta ori

Halusin ihan vaihtelun vuoksi katsoa jonkin hevoselokuvan ja Musta ori tuli juuri sopivasti telkasta, joten päätin sitten katsoa sen (ja halusin myös samalla selvittää, että onko se oikeasti niin hyvä leffa kuin aina väitetään). Elokuvan alku oli aivan käsittämättömän pitkäveteinen ja oli lähellä, etten lopettanut katsomista kesken. Tykkään kyllä hevosista, mutta en kuitenkaan jaksa istua koko päivää sohvalla katsomassa, kuinka paidaton pikkupoika kirmailee hiekkarannalla mustan pollen kanssa. Tuli vähän semmoinen fiilis, että leffan tekijätiimi ei ollut keksinyt siihen alkuun oikein mitään fiksua ja päättänyt sitten, että "no jos vaikka laitettais tähän semmonen puolen tunnin pätkä missä se poika ja se ori juoksenteee vaan siellä rannalla, kyllä se kelpaa niille pikkutytöille, kun ne vaan ihastelee sitä hevosta". Koko leffan tapahtumat tuntuivat alkavan vasta siinä vaiheessa, kun Alec alkoi valmentaa Mustaa laukkahevoseksi.

Mustan orin juoni oli mielestäni tosi yksinkertainen ja koko leffa eteni saman kaavan mukaan kuin melkein kaikki muutkin hevosleffat. Hevonen on joko villi, huonoa sukua tai jotenkin muuten "viallinen", vain yksi ihminen pytyy käsittelemään kyseistä hevosta (elokuvassa Pelastakaa Willy on muuten sama juttu, hevosen tilalla on vain miekkavalas), alkaa valmentaa sitä laukkakisoihin, kisoihin osallistumisessa tulee jotain pientä ongelmaa, muut jockeyt vähättelevät tulokasta sekä hänen hevostaan ja elokuva päättyy siihen, kuinka päähenkilö "yllättäen" voittaa kilpailun ja yleisö hurraa seisaaltaan, jee. Laukkakisoista meni kaikki jännitys, kun tiesi jo etukäteen, että kyllä se Musta voittaa, vaikka sen jalasta vuotikin verta ja vaikka ne kaksi muute hevosta saivatkin alussa aika reilun etumatkan.

Ja sitten vielä: miksei missään kohtaa edes yritetty selittää, että kuka se laivassa ollut aramimies oikein oli? Ja miksi hän oli niin vihinen Alecille, kun tämä kävi katsomassa Mustaa? Ja mihinkä se arabi oli matkalla Mustan kanssa?

 

Psyko

Jälleen yksi elokuva, johon olen tutustunut Simpsonien kautta ja ehdottomasti paras mustavalkoinen kauhuleffa, minkä olen koskaan nähnyt. Tiesin kyllä jo etukäteen, että Psyko on hyvä elokuva, mutta en ollut ollenkaan osannut ajatella, että se olisi lähes täydellinen elokuva. Pidin erityisesti elokuvan musiikista, varsinkin elokuvan tunnusmusiikista sekä siitä suihkukohtauksen "vihlovasta jousiteemasta", joka on ollut kännykkäni soittoäänenä jo pidemmän aikaa.

Aluksi, kun aloin katsomaan Psykoa, luulin, että elokuvassa olisi suht lyhyt ja yksinkertainen juoni, mutta leffan jatkuessa juoni muuttuikin koko ajan mutkikkaammaksi ja mielenkintoisemmaksi. Itse olin aika yllättynyt siitä, että Marion Crane kuoli niin aikaisin kun olin kuvitellut, että hän säilyisi hengissä aivan elokuvan viimeisille minuuteille asti ja kuolisi vasta vähän ennen leffan loppua. Se oli myös erittäinm positiivinen yllätys, kun paljastui, että murhaaja ei olekaan mikään ihan "tavallinen hullu", joka vain murhaisi ihmisiä ilman mitään kunnon motiivia. Tai itse ainakaan en ole sitä mieltä, että kauhuleffassa esiintyvän murhaajan motiiviksi kelpaisi pelkkä "koska hän on hullu" - ellei sitten tarkoituksella yritä tehdä huonoa kauhuleffaa.

Minä epäilin elokuvan alussa, että murhaaja olisi joko motellin omistaja Norman Bates tai asitten hänen sairas äitinsä, joka asui Normanin kanssa motellin vieressä olevassa talossa, tosin elokuvan loppua kohden olin koko ajan varmempi, että murhaaja olisi Normanin äiti, kunnes sitten selvisi, että hän onkin kuollut jo vuosia sitten. elokuvan lopussa sitten selvisikin, että murhaaja olikin ikään kuin kaksi ihmistä samassa kehossa, tosin kumpikaan murhaajan persoonallisuuksista ei ollut varsinaisesti "hyvä" tai "paha", mikä oli vain hyvä asia, koska se on mielestäni erittäin typerää, jos jossain leffassa on jokin henkilöhahmo, jonka persoonallisuus on jakautunut "hyvään" ja "pahaan" puoleen.

Jos sinulla ei ole nitään tekemistä kesällä, niin osta popcornia ja Coca-Colaa lainaa kirjastosta tai vuokraa jostain Psyko, odota että aurinko laskee, laita ikkunaverhot kiinni ja nauti elokuvahistorian parhaimmasta mustavalkoisesta elokuvasta.

Stephen King's Dead Zone

Tämä on yksi niistä monista kauhuleffoista, joihin tutustuin Simopsoneiden kautta. Dead Zonesta oli tehty parodia yhteen Simpsoneiden Treehouse Of Horror-jaksoon ja ajattelin heti sen nähtyäni, että se alkuperäinen leffa on pakko nähdä. Toinen syy siihen, että halusin katsoa Dead Zonen on se, että ole aina pitänyt Stephen Kingin elokuvista, en kyllä oikein tiedä, että miksi. Yksi syy on varmaan se, että ne eivät ole sellaisia tapataankaikkizombitjaammutaanniidenaivotpihalle-leffoja.

Olin kyllä itse asiassa ajatellut, että Dead Zone olisi jotenkin jännittävämpi ja dramaattisempi elokuva ja että siinä olisi vähän samantapainen tunnelma kuin elokuvassa Uinu, uinu lemmikkini. Ei kuitenkaan mikään huono elokuva. Alku oli ehkä vähän tylsähkö ja alun kolarikohtaus näytti vähän hölmöltä, mutta leffa kuitenkin parani koko ajan loppua kohden. Minä en ole ihan varma, että tykkäsinkö minä Dead Zonen lopusta vai en, tavallaan se oli ihan hyvä ja uskottava loppuratkaisu, mutta en ehkä kuitenkaan olisi halunnut, että päähenkilö kuolee. Oikeastaan ainoa asia, mikä ärsytti ja häiritsi oikein kunnolla oli se, että kun kun elokuvassa luettiin Edgar Allan Poen runoa Korppi, niin se oli suomennettu mielestäni aivan kertakaikkisen typerästi. En tiedä, että kuka sen DVDn tekstitykset on oikein tehnyt, mutta se tyyppi ei tainnut tunnistaa sitä runoa, kun se oli käännetty ainakin lähes suoraan englannista suomeksi ja kuulosti aika kamalalta. Muuten kyllä tekstitykset (ja leffa) oli ihan kunnossa. Ja aion kyllä jossain vaiheessa lukea sen kirjan, mihin Dead Zone perustuu.

Black Swan

Minä en tykkää baletista. Tai mistään muustakaan tanssimisesta. Enkä kauheasti tykkää sellaisista elokuvista, joissa on nainen päähenkilönä. Mutta Black Swanista minä tykkäsin. Kun kuulin elokuvasta ensimmäistä kertaa, niin ajattelin, että "ihmissuhdebalettileffa... tylsää", mutta sitten minulle kerrottin, että elokuvan päähenkilölle tulee hallusinaatioita joissa hän mm. vetää mustan joutsenensulan ihonsa alta. Siinä kohdassa Black Swan alkoikin kuulostaa aika mielenkiintoiselta leffalta.

En tykkää siitä, jos elokuva alkaa heti saman tien jostain (ylipitkästä) toimintakohtauksesta, mutta en myös tykkää siitäkään, jos elokuvan alku kauhean pitkään semmoinen... tasainen. Black Swanin alku oli juurin sellainen, että siinä ei tapahtunut oikein mitään mielenkiintoista, mutta onneksi se asia kuitenkin korjaantui ja leffan loppu oli kaikkea muuta kuin tylsä. Tykkäsin tosi paljon siitä, kun päähenkilöllä oli hallusinaatoita ja yksi suosikkikohtauksistani olikin se, jossa Nina meni äitinsä huoneeseen ja kaikki kuvat olivat ikäänkuin heränneet eloon. Minulle tuli siitä kohtauksesta heti mieleen Stephen Kingin elokuva Riding The Bullet, jossa myös on kohtaus, jossa kuvat puhuvat. Elokuvan loppu jäi minulle vähän epäselväksi ja en oikein tajunnut, että mitä Ninalle oikein kävi. Muuten kyllä tykkäsin Black Swanista.

Herkules

Alun perin olin suunnitellut katsovani jonkun kauhuleffan tänään, mutta koska mtv3:lta tuli Herkules ja näin sen leffan viimeksi silloin, kun olin vielä päiväkodissa (eli about 13 vuotta sitten), niin päätin sitten kirjoittaa siitä arvostelun. Ainoat kohdat, mitkä muistin koko leffasta olivat se ihan alussa oleva kohtaus, jossa Herkules-vauva nostaa Zeuksen ilmaan, se kohtaus jossa Zeus tekee pilvestä Pegasoksen ja se kohtaus, jossa Herkules taistelee Hydraa vastaan.

Muihin Disneyn piirrettyihin elokuviin (esim. Leijonakuningans ja Pocahontas) verrattuna Herkules on oikeastaan aika tylsä. Jo leffan alussa kiinnitin huomiota siihen, että taustat näyttävät joissakin kohtauksissa jotenkin... yksinkertaisilta. Tylsiltä. En myöskään oikein tykännyt siitä, että elokuvassa oli niin paljon laulua, varsinkin, kun ne laulut eivät olleet edes kovinkaan hyviä, vaan kuulostivat enempi sellaisilta väkisin väännetyiltä. Leffassa oli vain yksi laulu, mistä tykkäsin - I Won't Say I'm In Love. Jostain syystä minulle tuli siitä mieleen Dingon Levoton Tuhkimo.

Hercules on kyllä tavallaan ihan hyvä elokuva ja semmoinen, että se kyllä kannattaa katsoa, vaikka välillä olisi kyllä tehnyt mieli skipata ne ärsyttävät laulut. Leffan aikana ajattelin useampaan kertaan, että "great, nyt ne aikoo taas laulaa..." No, onneksi mulla oli pizzaa pelastamassa ne hetket.

Ehdottomasti paras kohtaus Herkuleksessa oli Herkuleksen taistelu Hydraa vastaan, koska ensinnäkin olen aina tykännyt kaikista hirviöistä ja örkeistä ja toiseksi koska Hydra oli animoitu niin hienosti. Se Hydra itse asiassa pelasti koko leffan yhdessä Pegasoksen kanssa. Ja sekin oli ihan hauska kohtaus missä Herkuleksella oli yllään Scarin talja.    

Leffablogi 2011

Tittidiii, uusi leffablogi!

...joka alkaa mielipiteelläni elokuvasta The Human Centipede, jonka katsoin eilen. Elokuvan idea oli tavallaan ihan mielenkiintoinen, mutta juonessa ei ollut paljoakaan (lue: ei yhtään) yllätyksiä. Ihan perus 2000-luvun kauhuleffa. Ei mitään pelottavaa. Ei edes ällöttävää. Kolme ihmistä ommellaan yhteen ihmistuhatjalkaiseksi ja heidän ruoansulatuskanavansa yhdistetään. Voisi kuvitella, että siitä saisi aikaan ihan kunnon kauhuleffan. mutta ei. Plussaa siitä, että elokuvasta oli jätetty pois se kaikissa 2000-luvun elokuvissa oleva sänkykohtaus, jolla ei yleensä ole edes mitään merkitystä juonen kannalta.

Kaikkein eniten The Human Centipedessä ärsytti se, että kun elokuvan päähenkilöt, 2 amerikkalaistyttöä, ovat yöllä keskellä metsätietä, eksyksissä vieraassa maassa ja heidän autostansa hajoaa rengas ja kännykässä ei ole kenttää, niin he päättävät lähteä hakemaan apua ja kulkevat aluksi tietä pitkin ja päättävät sitte mennä metsään etsimään apua. "Me ei tunneta tätä seutua ja on yö ja ollaan pukeuduttu vaan piekkuhepeneihin, mut mennään tonnee mettään kirmailemaan! Kyllä sieltä metsästä löytyy apua!" Voi elämän kevät. Jos olisitte tyttökullat vaan pysyneet sillä tiellä?
Toinen asia, mikä ärsytti minua oli se, että elokuvassa esiintyneet kaksi saksalaispoliisia joivat tuntemattoman heille tarjoamaa vettä. Varsinkin, kun poliisit epäilivät, että tämä tuntematon mies, joka oli elokuvan "pahis", liittyisi jotenkin kolmen henkilön katoamiseen (kuten tämä pahis todella liittyikin, eihän ihmistuhatjalkaista voi kasata ilman ihmisiä). Ei kai kukaan poliisi oikeasti noin vain joisi rikoksesta epäillyn tarjoamaa vettä, varsinkin, kun epäilty käyttäytyy epäilyttävästi? Ja tämä pahishan oli vielä luonnollisesti pistänyt molenpien kyttien vesilaseihin jotkin pillerit. Saksalaispoliiseilla ei ilmeisesti ole yhtään itsesuojeluvaistoa.