Alun perin olin suunnitellut katsovani jonkun kauhuleffan tänään, mutta koska mtv3:lta tuli Herkules ja näin sen leffan viimeksi silloin, kun olin vielä päiväkodissa (eli about 13 vuotta sitten), niin päätin sitten kirjoittaa siitä arvostelun. Ainoat kohdat, mitkä muistin koko leffasta olivat se ihan alussa oleva kohtaus, jossa Herkules-vauva nostaa Zeuksen ilmaan, se kohtaus jossa Zeus tekee pilvestä Pegasoksen ja se kohtaus, jossa Herkules taistelee Hydraa vastaan.
Muihin Disneyn piirrettyihin elokuviin (esim. Leijonakuningans ja Pocahontas) verrattuna Herkules on oikeastaan aika tylsä. Jo leffan alussa kiinnitin huomiota siihen, että taustat näyttävät joissakin kohtauksissa jotenkin... yksinkertaisilta. Tylsiltä. En myöskään oikein tykännyt siitä, että elokuvassa oli niin paljon laulua, varsinkin, kun ne laulut eivät olleet edes kovinkaan hyviä, vaan kuulostivat enempi sellaisilta väkisin väännetyiltä. Leffassa oli vain yksi laulu, mistä tykkäsin - I Won't Say I'm In Love. Jostain syystä minulle tuli siitä mieleen Dingon Levoton Tuhkimo.
Hercules on kyllä tavallaan ihan hyvä elokuva ja semmoinen, että se kyllä kannattaa katsoa, vaikka välillä olisi kyllä tehnyt mieli skipata ne ärsyttävät laulut. Leffan aikana ajattelin useampaan kertaan, että "great, nyt ne aikoo taas laulaa..." No, onneksi mulla oli pizzaa pelastamassa ne hetket.
Ehdottomasti paras kohtaus Herkuleksessa oli Herkuleksen taistelu Hydraa vastaan, koska ensinnäkin olen aina tykännyt kaikista hirviöistä ja örkeistä ja toiseksi koska Hydra oli animoitu niin hienosti. Se Hydra itse asiassa pelasti koko leffan yhdessä Pegasoksen kanssa. Ja sekin oli ihan hauska kohtaus missä Herkuleksella oli yllään Scarin talja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti