Stephen King's Dead Zone

Tämä on yksi niistä monista kauhuleffoista, joihin tutustuin Simopsoneiden kautta. Dead Zonesta oli tehty parodia yhteen Simpsoneiden Treehouse Of Horror-jaksoon ja ajattelin heti sen nähtyäni, että se alkuperäinen leffa on pakko nähdä. Toinen syy siihen, että halusin katsoa Dead Zonen on se, että ole aina pitänyt Stephen Kingin elokuvista, en kyllä oikein tiedä, että miksi. Yksi syy on varmaan se, että ne eivät ole sellaisia tapataankaikkizombitjaammutaanniidenaivotpihalle-leffoja.

Olin kyllä itse asiassa ajatellut, että Dead Zone olisi jotenkin jännittävämpi ja dramaattisempi elokuva ja että siinä olisi vähän samantapainen tunnelma kuin elokuvassa Uinu, uinu lemmikkini. Ei kuitenkaan mikään huono elokuva. Alku oli ehkä vähän tylsähkö ja alun kolarikohtaus näytti vähän hölmöltä, mutta leffa kuitenkin parani koko ajan loppua kohden. Minä en ole ihan varma, että tykkäsinkö minä Dead Zonen lopusta vai en, tavallaan se oli ihan hyvä ja uskottava loppuratkaisu, mutta en ehkä kuitenkaan olisi halunnut, että päähenkilö kuolee. Oikeastaan ainoa asia, mikä ärsytti ja häiritsi oikein kunnolla oli se, että kun kun elokuvassa luettiin Edgar Allan Poen runoa Korppi, niin se oli suomennettu mielestäni aivan kertakaikkisen typerästi. En tiedä, että kuka sen DVDn tekstitykset on oikein tehnyt, mutta se tyyppi ei tainnut tunnistaa sitä runoa, kun se oli käännetty ainakin lähes suoraan englannista suomeksi ja kuulosti aika kamalalta. Muuten kyllä tekstitykset (ja leffa) oli ihan kunnossa. Ja aion kyllä jossain vaiheessa lukea sen kirjan, mihin Dead Zone perustuu.

Black Swan

Minä en tykkää baletista. Tai mistään muustakaan tanssimisesta. Enkä kauheasti tykkää sellaisista elokuvista, joissa on nainen päähenkilönä. Mutta Black Swanista minä tykkäsin. Kun kuulin elokuvasta ensimmäistä kertaa, niin ajattelin, että "ihmissuhdebalettileffa... tylsää", mutta sitten minulle kerrottin, että elokuvan päähenkilölle tulee hallusinaatioita joissa hän mm. vetää mustan joutsenensulan ihonsa alta. Siinä kohdassa Black Swan alkoikin kuulostaa aika mielenkiintoiselta leffalta.

En tykkää siitä, jos elokuva alkaa heti saman tien jostain (ylipitkästä) toimintakohtauksesta, mutta en myös tykkää siitäkään, jos elokuvan alku kauhean pitkään semmoinen... tasainen. Black Swanin alku oli juurin sellainen, että siinä ei tapahtunut oikein mitään mielenkiintoista, mutta onneksi se asia kuitenkin korjaantui ja leffan loppu oli kaikkea muuta kuin tylsä. Tykkäsin tosi paljon siitä, kun päähenkilöllä oli hallusinaatoita ja yksi suosikkikohtauksistani olikin se, jossa Nina meni äitinsä huoneeseen ja kaikki kuvat olivat ikäänkuin heränneet eloon. Minulle tuli siitä kohtauksesta heti mieleen Stephen Kingin elokuva Riding The Bullet, jossa myös on kohtaus, jossa kuvat puhuvat. Elokuvan loppu jäi minulle vähän epäselväksi ja en oikein tajunnut, että mitä Ninalle oikein kävi. Muuten kyllä tykkäsin Black Swanista.