Musta ori

Halusin ihan vaihtelun vuoksi katsoa jonkin hevoselokuvan ja Musta ori tuli juuri sopivasti telkasta, joten päätin sitten katsoa sen (ja halusin myös samalla selvittää, että onko se oikeasti niin hyvä leffa kuin aina väitetään). Elokuvan alku oli aivan käsittämättömän pitkäveteinen ja oli lähellä, etten lopettanut katsomista kesken. Tykkään kyllä hevosista, mutta en kuitenkaan jaksa istua koko päivää sohvalla katsomassa, kuinka paidaton pikkupoika kirmailee hiekkarannalla mustan pollen kanssa. Tuli vähän semmoinen fiilis, että leffan tekijätiimi ei ollut keksinyt siihen alkuun oikein mitään fiksua ja päättänyt sitten, että "no jos vaikka laitettais tähän semmonen puolen tunnin pätkä missä se poika ja se ori juoksenteee vaan siellä rannalla, kyllä se kelpaa niille pikkutytöille, kun ne vaan ihastelee sitä hevosta". Koko leffan tapahtumat tuntuivat alkavan vasta siinä vaiheessa, kun Alec alkoi valmentaa Mustaa laukkahevoseksi.

Mustan orin juoni oli mielestäni tosi yksinkertainen ja koko leffa eteni saman kaavan mukaan kuin melkein kaikki muutkin hevosleffat. Hevonen on joko villi, huonoa sukua tai jotenkin muuten "viallinen", vain yksi ihminen pytyy käsittelemään kyseistä hevosta (elokuvassa Pelastakaa Willy on muuten sama juttu, hevosen tilalla on vain miekkavalas), alkaa valmentaa sitä laukkakisoihin, kisoihin osallistumisessa tulee jotain pientä ongelmaa, muut jockeyt vähättelevät tulokasta sekä hänen hevostaan ja elokuva päättyy siihen, kuinka päähenkilö "yllättäen" voittaa kilpailun ja yleisö hurraa seisaaltaan, jee. Laukkakisoista meni kaikki jännitys, kun tiesi jo etukäteen, että kyllä se Musta voittaa, vaikka sen jalasta vuotikin verta ja vaikka ne kaksi muute hevosta saivatkin alussa aika reilun etumatkan.

Ja sitten vielä: miksei missään kohtaa edes yritetty selittää, että kuka se laivassa ollut aramimies oikein oli? Ja miksi hän oli niin vihinen Alecille, kun tämä kävi katsomassa Mustaa? Ja mihinkä se arabi oli matkalla Mustan kanssa?

 

Psyko

Jälleen yksi elokuva, johon olen tutustunut Simpsonien kautta ja ehdottomasti paras mustavalkoinen kauhuleffa, minkä olen koskaan nähnyt. Tiesin kyllä jo etukäteen, että Psyko on hyvä elokuva, mutta en ollut ollenkaan osannut ajatella, että se olisi lähes täydellinen elokuva. Pidin erityisesti elokuvan musiikista, varsinkin elokuvan tunnusmusiikista sekä siitä suihkukohtauksen "vihlovasta jousiteemasta", joka on ollut kännykkäni soittoäänenä jo pidemmän aikaa.

Aluksi, kun aloin katsomaan Psykoa, luulin, että elokuvassa olisi suht lyhyt ja yksinkertainen juoni, mutta leffan jatkuessa juoni muuttuikin koko ajan mutkikkaammaksi ja mielenkintoisemmaksi. Itse olin aika yllättynyt siitä, että Marion Crane kuoli niin aikaisin kun olin kuvitellut, että hän säilyisi hengissä aivan elokuvan viimeisille minuuteille asti ja kuolisi vasta vähän ennen leffan loppua. Se oli myös erittäinm positiivinen yllätys, kun paljastui, että murhaaja ei olekaan mikään ihan "tavallinen hullu", joka vain murhaisi ihmisiä ilman mitään kunnon motiivia. Tai itse ainakaan en ole sitä mieltä, että kauhuleffassa esiintyvän murhaajan motiiviksi kelpaisi pelkkä "koska hän on hullu" - ellei sitten tarkoituksella yritä tehdä huonoa kauhuleffaa.

Minä epäilin elokuvan alussa, että murhaaja olisi joko motellin omistaja Norman Bates tai asitten hänen sairas äitinsä, joka asui Normanin kanssa motellin vieressä olevassa talossa, tosin elokuvan loppua kohden olin koko ajan varmempi, että murhaaja olisi Normanin äiti, kunnes sitten selvisi, että hän onkin kuollut jo vuosia sitten. elokuvan lopussa sitten selvisikin, että murhaaja olikin ikään kuin kaksi ihmistä samassa kehossa, tosin kumpikaan murhaajan persoonallisuuksista ei ollut varsinaisesti "hyvä" tai "paha", mikä oli vain hyvä asia, koska se on mielestäni erittäin typerää, jos jossain leffassa on jokin henkilöhahmo, jonka persoonallisuus on jakautunut "hyvään" ja "pahaan" puoleen.

Jos sinulla ei ole nitään tekemistä kesällä, niin osta popcornia ja Coca-Colaa lainaa kirjastosta tai vuokraa jostain Psyko, odota että aurinko laskee, laita ikkunaverhot kiinni ja nauti elokuvahistorian parhaimmasta mustavalkoisesta elokuvasta.

Stephen King's Dead Zone

Tämä on yksi niistä monista kauhuleffoista, joihin tutustuin Simopsoneiden kautta. Dead Zonesta oli tehty parodia yhteen Simpsoneiden Treehouse Of Horror-jaksoon ja ajattelin heti sen nähtyäni, että se alkuperäinen leffa on pakko nähdä. Toinen syy siihen, että halusin katsoa Dead Zonen on se, että ole aina pitänyt Stephen Kingin elokuvista, en kyllä oikein tiedä, että miksi. Yksi syy on varmaan se, että ne eivät ole sellaisia tapataankaikkizombitjaammutaanniidenaivotpihalle-leffoja.

Olin kyllä itse asiassa ajatellut, että Dead Zone olisi jotenkin jännittävämpi ja dramaattisempi elokuva ja että siinä olisi vähän samantapainen tunnelma kuin elokuvassa Uinu, uinu lemmikkini. Ei kuitenkaan mikään huono elokuva. Alku oli ehkä vähän tylsähkö ja alun kolarikohtaus näytti vähän hölmöltä, mutta leffa kuitenkin parani koko ajan loppua kohden. Minä en ole ihan varma, että tykkäsinkö minä Dead Zonen lopusta vai en, tavallaan se oli ihan hyvä ja uskottava loppuratkaisu, mutta en ehkä kuitenkaan olisi halunnut, että päähenkilö kuolee. Oikeastaan ainoa asia, mikä ärsytti ja häiritsi oikein kunnolla oli se, että kun kun elokuvassa luettiin Edgar Allan Poen runoa Korppi, niin se oli suomennettu mielestäni aivan kertakaikkisen typerästi. En tiedä, että kuka sen DVDn tekstitykset on oikein tehnyt, mutta se tyyppi ei tainnut tunnistaa sitä runoa, kun se oli käännetty ainakin lähes suoraan englannista suomeksi ja kuulosti aika kamalalta. Muuten kyllä tekstitykset (ja leffa) oli ihan kunnossa. Ja aion kyllä jossain vaiheessa lukea sen kirjan, mihin Dead Zone perustuu.

Black Swan

Minä en tykkää baletista. Tai mistään muustakaan tanssimisesta. Enkä kauheasti tykkää sellaisista elokuvista, joissa on nainen päähenkilönä. Mutta Black Swanista minä tykkäsin. Kun kuulin elokuvasta ensimmäistä kertaa, niin ajattelin, että "ihmissuhdebalettileffa... tylsää", mutta sitten minulle kerrottin, että elokuvan päähenkilölle tulee hallusinaatioita joissa hän mm. vetää mustan joutsenensulan ihonsa alta. Siinä kohdassa Black Swan alkoikin kuulostaa aika mielenkiintoiselta leffalta.

En tykkää siitä, jos elokuva alkaa heti saman tien jostain (ylipitkästä) toimintakohtauksesta, mutta en myös tykkää siitäkään, jos elokuvan alku kauhean pitkään semmoinen... tasainen. Black Swanin alku oli juurin sellainen, että siinä ei tapahtunut oikein mitään mielenkiintoista, mutta onneksi se asia kuitenkin korjaantui ja leffan loppu oli kaikkea muuta kuin tylsä. Tykkäsin tosi paljon siitä, kun päähenkilöllä oli hallusinaatoita ja yksi suosikkikohtauksistani olikin se, jossa Nina meni äitinsä huoneeseen ja kaikki kuvat olivat ikäänkuin heränneet eloon. Minulle tuli siitä kohtauksesta heti mieleen Stephen Kingin elokuva Riding The Bullet, jossa myös on kohtaus, jossa kuvat puhuvat. Elokuvan loppu jäi minulle vähän epäselväksi ja en oikein tajunnut, että mitä Ninalle oikein kävi. Muuten kyllä tykkäsin Black Swanista.

Herkules

Alun perin olin suunnitellut katsovani jonkun kauhuleffan tänään, mutta koska mtv3:lta tuli Herkules ja näin sen leffan viimeksi silloin, kun olin vielä päiväkodissa (eli about 13 vuotta sitten), niin päätin sitten kirjoittaa siitä arvostelun. Ainoat kohdat, mitkä muistin koko leffasta olivat se ihan alussa oleva kohtaus, jossa Herkules-vauva nostaa Zeuksen ilmaan, se kohtaus jossa Zeus tekee pilvestä Pegasoksen ja se kohtaus, jossa Herkules taistelee Hydraa vastaan.

Muihin Disneyn piirrettyihin elokuviin (esim. Leijonakuningans ja Pocahontas) verrattuna Herkules on oikeastaan aika tylsä. Jo leffan alussa kiinnitin huomiota siihen, että taustat näyttävät joissakin kohtauksissa jotenkin... yksinkertaisilta. Tylsiltä. En myöskään oikein tykännyt siitä, että elokuvassa oli niin paljon laulua, varsinkin, kun ne laulut eivät olleet edes kovinkaan hyviä, vaan kuulostivat enempi sellaisilta väkisin väännetyiltä. Leffassa oli vain yksi laulu, mistä tykkäsin - I Won't Say I'm In Love. Jostain syystä minulle tuli siitä mieleen Dingon Levoton Tuhkimo.

Hercules on kyllä tavallaan ihan hyvä elokuva ja semmoinen, että se kyllä kannattaa katsoa, vaikka välillä olisi kyllä tehnyt mieli skipata ne ärsyttävät laulut. Leffan aikana ajattelin useampaan kertaan, että "great, nyt ne aikoo taas laulaa..." No, onneksi mulla oli pizzaa pelastamassa ne hetket.

Ehdottomasti paras kohtaus Herkuleksessa oli Herkuleksen taistelu Hydraa vastaan, koska ensinnäkin olen aina tykännyt kaikista hirviöistä ja örkeistä ja toiseksi koska Hydra oli animoitu niin hienosti. Se Hydra itse asiassa pelasti koko leffan yhdessä Pegasoksen kanssa. Ja sekin oli ihan hauska kohtaus missä Herkuleksella oli yllään Scarin talja.    

Leffablogi 2011

Tittidiii, uusi leffablogi!

...joka alkaa mielipiteelläni elokuvasta The Human Centipede, jonka katsoin eilen. Elokuvan idea oli tavallaan ihan mielenkiintoinen, mutta juonessa ei ollut paljoakaan (lue: ei yhtään) yllätyksiä. Ihan perus 2000-luvun kauhuleffa. Ei mitään pelottavaa. Ei edes ällöttävää. Kolme ihmistä ommellaan yhteen ihmistuhatjalkaiseksi ja heidän ruoansulatuskanavansa yhdistetään. Voisi kuvitella, että siitä saisi aikaan ihan kunnon kauhuleffan. mutta ei. Plussaa siitä, että elokuvasta oli jätetty pois se kaikissa 2000-luvun elokuvissa oleva sänkykohtaus, jolla ei yleensä ole edes mitään merkitystä juonen kannalta.

Kaikkein eniten The Human Centipedessä ärsytti se, että kun elokuvan päähenkilöt, 2 amerikkalaistyttöä, ovat yöllä keskellä metsätietä, eksyksissä vieraassa maassa ja heidän autostansa hajoaa rengas ja kännykässä ei ole kenttää, niin he päättävät lähteä hakemaan apua ja kulkevat aluksi tietä pitkin ja päättävät sitte mennä metsään etsimään apua. "Me ei tunneta tätä seutua ja on yö ja ollaan pukeuduttu vaan piekkuhepeneihin, mut mennään tonnee mettään kirmailemaan! Kyllä sieltä metsästä löytyy apua!" Voi elämän kevät. Jos olisitte tyttökullat vaan pysyneet sillä tiellä?
Toinen asia, mikä ärsytti minua oli se, että elokuvassa esiintyneet kaksi saksalaispoliisia joivat tuntemattoman heille tarjoamaa vettä. Varsinkin, kun poliisit epäilivät, että tämä tuntematon mies, joka oli elokuvan "pahis", liittyisi jotenkin kolmen henkilön katoamiseen (kuten tämä pahis todella liittyikin, eihän ihmistuhatjalkaista voi kasata ilman ihmisiä). Ei kai kukaan poliisi oikeasti noin vain joisi rikoksesta epäillyn tarjoamaa vettä, varsinkin, kun epäilty käyttäytyy epäilyttävästi? Ja tämä pahishan oli vielä luonnollisesti pistänyt molenpien kyttien vesilaseihin jotkin pillerit. Saksalaispoliiseilla ei ilmeisesti ole yhtään itsesuojeluvaistoa.