Alun perin olin suunnitellut katsovani jonkun kauhuleffan tänään, mutta koska mtv3:lta tuli Herkules ja näin sen leffan viimeksi silloin, kun olin vielä päiväkodissa (eli about 13 vuotta sitten), niin päätin sitten kirjoittaa siitä arvostelun. Ainoat kohdat, mitkä muistin koko leffasta olivat se ihan alussa oleva kohtaus, jossa Herkules-vauva nostaa Zeuksen ilmaan, se kohtaus jossa Zeus tekee pilvestä Pegasoksen ja se kohtaus, jossa Herkules taistelee Hydraa vastaan.
Muihin Disneyn piirrettyihin elokuviin (esim. Leijonakuningans ja Pocahontas) verrattuna Herkules on oikeastaan aika tylsä. Jo leffan alussa kiinnitin huomiota siihen, että taustat näyttävät joissakin kohtauksissa jotenkin... yksinkertaisilta. Tylsiltä. En myöskään oikein tykännyt siitä, että elokuvassa oli niin paljon laulua, varsinkin, kun ne laulut eivät olleet edes kovinkaan hyviä, vaan kuulostivat enempi sellaisilta väkisin väännetyiltä. Leffassa oli vain yksi laulu, mistä tykkäsin - I Won't Say I'm In Love. Jostain syystä minulle tuli siitä mieleen Dingon Levoton Tuhkimo.
Hercules on kyllä tavallaan ihan hyvä elokuva ja semmoinen, että se kyllä kannattaa katsoa, vaikka välillä olisi kyllä tehnyt mieli skipata ne ärsyttävät laulut. Leffan aikana ajattelin useampaan kertaan, että "great, nyt ne aikoo taas laulaa..." No, onneksi mulla oli pizzaa pelastamassa ne hetket.
Ehdottomasti paras kohtaus Herkuleksessa oli Herkuleksen taistelu Hydraa vastaan, koska ensinnäkin olen aina tykännyt kaikista hirviöistä ja örkeistä ja toiseksi koska Hydra oli animoitu niin hienosti. Se Hydra itse asiassa pelasti koko leffan yhdessä Pegasoksen kanssa. Ja sekin oli ihan hauska kohtaus missä Herkuleksella oli yllään Scarin talja.
lauantai 26. maaliskuuta 2011
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Leffablogi 2011
Tittidiii, uusi leffablogi!
...joka alkaa mielipiteelläni elokuvasta The Human Centipede, jonka katsoin eilen. Elokuvan idea oli tavallaan ihan mielenkiintoinen, mutta juonessa ei ollut paljoakaan (lue: ei yhtään) yllätyksiä. Ihan perus 2000-luvun kauhuleffa. Ei mitään pelottavaa. Ei edes ällöttävää. Kolme ihmistä ommellaan yhteen ihmistuhatjalkaiseksi ja heidän ruoansulatuskanavansa yhdistetään. Voisi kuvitella, että siitä saisi aikaan ihan kunnon kauhuleffan. mutta ei. Plussaa siitä, että elokuvasta oli jätetty pois se kaikissa 2000-luvun elokuvissa oleva sänkykohtaus, jolla ei yleensä ole edes mitään merkitystä juonen kannalta.
Kaikkein eniten The Human Centipedessä ärsytti se, että kun elokuvan päähenkilöt, 2 amerikkalaistyttöä, ovat yöllä keskellä metsätietä, eksyksissä vieraassa maassa ja heidän autostansa hajoaa rengas ja kännykässä ei ole kenttää, niin he päättävät lähteä hakemaan apua ja kulkevat aluksi tietä pitkin ja päättävät sitte mennä metsään etsimään apua. "Me ei tunneta tätä seutua ja on yö ja ollaan pukeuduttu vaan piekkuhepeneihin, mut mennään tonnee mettään kirmailemaan! Kyllä sieltä metsästä löytyy apua!" Voi elämän kevät. Jos olisitte tyttökullat vaan pysyneet sillä tiellä?
Toinen asia, mikä ärsytti minua oli se, että elokuvassa esiintyneet kaksi saksalaispoliisia joivat tuntemattoman heille tarjoamaa vettä. Varsinkin, kun poliisit epäilivät, että tämä tuntematon mies, joka oli elokuvan "pahis", liittyisi jotenkin kolmen henkilön katoamiseen (kuten tämä pahis todella liittyikin, eihän ihmistuhatjalkaista voi kasata ilman ihmisiä). Ei kai kukaan poliisi oikeasti noin vain joisi rikoksesta epäillyn tarjoamaa vettä, varsinkin, kun epäilty käyttäytyy epäilyttävästi? Ja tämä pahishan oli vielä luonnollisesti pistänyt molenpien kyttien vesilaseihin jotkin pillerit. Saksalaispoliiseilla ei ilmeisesti ole yhtään itsesuojeluvaistoa.
...joka alkaa mielipiteelläni elokuvasta The Human Centipede, jonka katsoin eilen. Elokuvan idea oli tavallaan ihan mielenkiintoinen, mutta juonessa ei ollut paljoakaan (lue: ei yhtään) yllätyksiä. Ihan perus 2000-luvun kauhuleffa. Ei mitään pelottavaa. Ei edes ällöttävää. Kolme ihmistä ommellaan yhteen ihmistuhatjalkaiseksi ja heidän ruoansulatuskanavansa yhdistetään. Voisi kuvitella, että siitä saisi aikaan ihan kunnon kauhuleffan. mutta ei. Plussaa siitä, että elokuvasta oli jätetty pois se kaikissa 2000-luvun elokuvissa oleva sänkykohtaus, jolla ei yleensä ole edes mitään merkitystä juonen kannalta.
Kaikkein eniten The Human Centipedessä ärsytti se, että kun elokuvan päähenkilöt, 2 amerikkalaistyttöä, ovat yöllä keskellä metsätietä, eksyksissä vieraassa maassa ja heidän autostansa hajoaa rengas ja kännykässä ei ole kenttää, niin he päättävät lähteä hakemaan apua ja kulkevat aluksi tietä pitkin ja päättävät sitte mennä metsään etsimään apua. "Me ei tunneta tätä seutua ja on yö ja ollaan pukeuduttu vaan piekkuhepeneihin, mut mennään tonnee mettään kirmailemaan! Kyllä sieltä metsästä löytyy apua!" Voi elämän kevät. Jos olisitte tyttökullat vaan pysyneet sillä tiellä?
Toinen asia, mikä ärsytti minua oli se, että elokuvassa esiintyneet kaksi saksalaispoliisia joivat tuntemattoman heille tarjoamaa vettä. Varsinkin, kun poliisit epäilivät, että tämä tuntematon mies, joka oli elokuvan "pahis", liittyisi jotenkin kolmen henkilön katoamiseen (kuten tämä pahis todella liittyikin, eihän ihmistuhatjalkaista voi kasata ilman ihmisiä). Ei kai kukaan poliisi oikeasti noin vain joisi rikoksesta epäillyn tarjoamaa vettä, varsinkin, kun epäilty käyttäytyy epäilyttävästi? Ja tämä pahishan oli vielä luonnollisesti pistänyt molenpien kyttien vesilaseihin jotkin pillerit. Saksalaispoliiseilla ei ilmeisesti ole yhtään itsesuojeluvaistoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)