Yhdysvaltailaispariskunta Roy ja Jessie matkustaa Siperian halki Transsiberian Express-junalla. Junassa he tutustuvat pariskuntaan Carlos & Abby. Kaikki menee hyvin kunnes Roy jää pois junasta ja joutuu odottamaan seuraavaa junaa, joka tulee vasta seuraavana päivänä ja Jessie murhaa Carlosin. Vähän myöhemmin sellviää, että Carlos olikin rikollinen ja yritti salakuljettaa huumeita Venäjältä. Eihän se oli junamatka eikä mikään jos ei saa poliiseita peräänsä. Ja kun kerran Venäjällä ollaan niin tottakai poliisit harrastavat kidutusta että saataisiin Carlosin kohtalo selville.
Transsiberian on yllättävä hyvä leffa vaikka se Suomessa ja monissa muissa maissa meni suoraan DVD:lle. Kyllä sen olisi voinut leffateatterin kautta kierrättää, kun kerran paljon huonommatkin leffat pääsevät valkokankaalle.
Se jäi hieman häiritsemään, kun Jessie ei edes jäänyt kiinni tekemästään murhasta ja Abby sai kaivettua Carlosin ruumiin lumen alta keskeltä Siperialaista korpea kirkonraunioiden luota, ja löysi tämän huumerahat, joita oli aika helkkaristi, otti tuohet mukaansa ja lähti. Onnellinen loppu, kaikki olivat tyytyväisiä (paitsi Carlos, joka makasi jäätyneenä hangessa). Aika hyvä suoritus amatööreiltä.
Jos tykkäät moottoripyöristä, niin älä edes vaivaudu kukemaan tätä tekstiä vaan painu videovuokraamoon/kirjastoon/kauppaan ja hommaa Easy Rider-dvd.
Get your motor running,
head out on the highway
Lookin' for adventure
and what ever comes our way.
Easy Rider(1969)-leffassa kaksi miestä, Wyatt (”Captain America”) ja Billy ajavat kahdella helkkarin siistillä prätkällä Los Angelesista itään päin (Floridaan) ja taidan laittaa nyt tähän sen teksinpätkän mikä Wikipediasta löytyy niihin prätkiin liittyen:
"Elokuvan moottoripyörät perustuvat hardtail-runkoon ja Panhead-moottoriin, ja ne suunnitteli ja rakensi kuvausten aikana Peter Fondan ohjeiden mukaan ja Tex Hallin ja Dan Haggertyn ohjauksessa chopper-rakentajat Cliff Vaughn ja Ben Hardy.
Billyn pyörä edustaa varhaista chopper-tyyliä. Siinä on liekkikuvioilla koristeltu iso tankki, ja sen etuhaarukka on lyhyt. Jarrujärjestelmä on tehokas. Captain American pyörä puolestaan on tyyliltään näyttävää custom-pyörä. Siinä on pitkä keula, paljon kromia, ei etujarruja, tankin koristeena Yhdysvaltojen lippu. Oikeasti se on lyhyiden matkojen pyörä.
Elokuvassa käytettiin yhteensä neljää entistä Harley-Davidson Hydra-Glide -poliisimoottoripyörää, vuosimallit 1948–1956. Kummallekin pyörälle oli varamoottoripyörä, ettei kuvaus keskeytyisi yllättävissä rikkoutumistilanteissa. Yksi ”Captain America” hajosi loppukohtauksessa, muut kolme varastettiin ja luultavasti purettiin ennen kuin niiden merkitys rekvisiittana tuli tietoon. Hajonneen pyörän kokosi uudestaan Dan Haggerty, ja hän myi sen huutokaupassa 2001. Se on esillä National Motorcycle Museumissa Anamosassa Iowassa. Elokuvan valmistumisen jälkeen on rakennettu useita replikoita, ja esimerkiksi Harley-Davidsonin museossa on replika.
Hopper ja Fonda järjestivät elokuvan valmistumisjuhlan ja huomasivat silloin, ettei lopun nuotiokohtausta ollut kuvattu. Niinpä se kuvattiin, kun pyörät oli jo varastettu, ja siksi niitä ei näy taustalla niin kuin muissa nuotiokohtauksissa."
Hienojen moottoripyörien lisäksi elokuvassa on hyvät musiikit.
Varsinkin Steppenwolfin Born To Be Wild.
Oikeastaan ainoa asia, mistä en tykkää Easy Riderissa on elokuvan loppu. Yksi päähenkilö hakataan kuoliaaksi vähän ennen loppua (ja bordelliin pääsyä), yksi saa luodista ja se kolmaskin kai saa osuman ja molemmat prätkät saavat kärsiä.
Ja katsokaapa tämä pätkä. Tuo loppuosa. Olenko ainoa jolleka tulee Nicholsonista mieleen Spede Shown Auvo?
Halusin ihan vaihtelun vuoksi katsoa jonkin hevoselokuvan ja Musta ori tuli juuri sopivasti telkasta, joten päätin sitten katsoa sen (ja halusin myös samalla selvittää, että onko se oikeasti niin hyvä leffa kuin aina väitetään). Elokuvan alku oli aivan käsittämättömän pitkäveteinen ja oli lähellä, etten lopettanut katsomista kesken. Tykkään kyllä hevosista, mutta en kuitenkaan jaksa istua koko päivää sohvalla katsomassa, kuinka paidaton pikkupoika kirmailee hiekkarannalla mustan pollen kanssa. Tuli vähän semmoinen fiilis, että leffan tekijätiimi ei ollut keksinyt siihen alkuun oikein mitään fiksua ja päättänyt sitten, että "no jos vaikka laitettais tähän semmonen puolen tunnin pätkä missä se poika ja se ori juoksenteee vaan siellä rannalla, kyllä se kelpaa niille pikkutytöille, kun ne vaan ihastelee sitä hevosta". Koko leffan tapahtumat tuntuivat alkavan vasta siinä vaiheessa, kun Alec alkoi valmentaa Mustaa laukkahevoseksi.
Mustan orin juoni oli mielestäni tosi yksinkertainen ja koko leffa eteni saman kaavan mukaan kuin melkein kaikki muutkin hevosleffat. Hevonen on joko villi, huonoa sukua tai jotenkin muuten "viallinen", vain yksi ihminen pytyy käsittelemään kyseistä hevosta (elokuvassa Pelastakaa Willy on muuten sama juttu, hevosen tilalla on vain miekkavalas), alkaa valmentaa sitä laukkakisoihin, kisoihin osallistumisessa tulee jotain pientä ongelmaa, muut jockeyt vähättelevät tulokasta sekä hänen hevostaan ja elokuva päättyy siihen, kuinka päähenkilö "yllättäen" voittaa kilpailun ja yleisö hurraa seisaaltaan, jee. Laukkakisoista meni kaikki jännitys, kun tiesi jo etukäteen, että kyllä se Musta voittaa, vaikka sen jalasta vuotikin verta ja vaikka ne kaksi muute hevosta saivatkin alussa aika reilun etumatkan.
Ja sitten vielä: miksei missään kohtaa edes yritetty selittää, että kuka se laivassa ollut aramimies oikein oli? Ja miksi hän oli niin vihinen Alecille, kun tämä kävi katsomassa Mustaa? Ja mihinkä se arabi oli matkalla Mustan kanssa?
Jälleen yksi elokuva, johon olen tutustunut Simpsonien kautta ja ehdottomasti paras mustavalkoinen kauhuleffa, minkä olen koskaan nähnyt. Tiesin kyllä jo etukäteen, että Psyko on hyvä elokuva, mutta en ollut ollenkaan osannut ajatella, että se olisi lähes täydellinen elokuva. Pidin erityisesti elokuvan musiikista, varsinkin elokuvan tunnusmusiikista sekä siitä suihkukohtauksen "vihlovasta jousiteemasta", joka on ollut kännykkäni soittoäänenä jo pidemmän aikaa.
Aluksi, kun aloin katsomaan Psykoa, luulin, että elokuvassa olisi suht lyhyt ja yksinkertainen juoni, mutta leffan jatkuessa juoni muuttuikin koko ajan mutkikkaammaksi ja mielenkintoisemmaksi. Itse olin aika yllättynyt siitä, että Marion Crane kuoli niin aikaisin kun olin kuvitellut, että hän säilyisi hengissä aivan elokuvan viimeisille minuuteille asti ja kuolisi vasta vähän ennen leffan loppua. Se oli myös erittäinm positiivinen yllätys, kun paljastui, että murhaaja ei olekaan mikään ihan "tavallinen hullu", joka vain murhaisi ihmisiä ilman mitään kunnon motiivia. Tai itse ainakaan en ole sitä mieltä, että kauhuleffassa esiintyvän murhaajan motiiviksi kelpaisi pelkkä "koska hän on hullu" - ellei sitten tarkoituksella yritä tehdä huonoa kauhuleffaa.
Minä epäilin elokuvan alussa, että murhaaja olisi joko motellin omistaja Norman Bates tai asitten hänen sairas äitinsä, joka asui Normanin kanssa motellin vieressä olevassa talossa, tosin elokuvan loppua kohden olin koko ajan varmempi, että murhaaja olisi Normanin äiti, kunnes sitten selvisi, että hän onkin kuollut jo vuosia sitten. elokuvan lopussa sitten selvisikin, että murhaaja olikin ikään kuin kaksi ihmistä samassa kehossa, tosin kumpikaan murhaajan persoonallisuuksista ei ollut varsinaisesti "hyvä" tai "paha", mikä oli vain hyvä asia, koska se on mielestäni erittäin typerää, jos jossain leffassa on jokin henkilöhahmo, jonka persoonallisuus on jakautunut "hyvään" ja "pahaan" puoleen.
Jos sinulla ei ole nitään tekemistä kesällä, niin osta popcornia ja Coca-Colaa lainaa kirjastosta tai vuokraa jostain Psyko, odota että aurinko laskee, laita ikkunaverhot kiinni ja nauti elokuvahistorian parhaimmasta mustavalkoisesta elokuvasta.
Tämä on yksi niistä monista kauhuleffoista, joihin tutustuin Simopsoneiden kautta. Dead Zonesta oli tehty parodia yhteen Simpsoneiden Treehouse Of Horror-jaksoon ja ajattelin heti sen nähtyäni, että se alkuperäinen leffa on pakko nähdä. Toinen syy siihen, että halusin katsoa Dead Zonen on se, että ole aina pitänyt Stephen Kingin elokuvista, en kyllä oikein tiedä, että miksi. Yksi syy on varmaan se, että ne eivät ole sellaisia tapataankaikkizombitjaammutaanniidenaivotpihalle-leffoja.
Olin kyllä itse asiassa ajatellut, että Dead Zone olisi jotenkin jännittävämpi ja dramaattisempi elokuva ja että siinä olisi vähän samantapainen tunnelma kuin elokuvassa Uinu, uinu lemmikkini. Ei kuitenkaan mikään huono elokuva. Alku oli ehkä vähän tylsähkö ja alun kolarikohtaus näytti vähän hölmöltä, mutta leffa kuitenkin parani koko ajan loppua kohden. Minä en ole ihan varma, että tykkäsinkö minä Dead Zonen lopusta vai en, tavallaan se oli ihan hyvä ja uskottava loppuratkaisu, mutta en ehkä kuitenkaan olisi halunnut, että päähenkilö kuolee. Oikeastaan ainoa asia, mikä ärsytti ja häiritsi oikein kunnolla oli se, että kun kun elokuvassa luettiin Edgar Allan Poen runoa Korppi, niin se oli suomennettu mielestäni aivan kertakaikkisen typerästi. En tiedä, että kuka sen DVDn tekstitykset on oikein tehnyt, mutta se tyyppi ei tainnut tunnistaa sitä runoa, kun se oli käännetty ainakin lähes suoraan englannista suomeksi ja kuulosti aika kamalalta. Muuten kyllä tekstitykset (ja leffa) oli ihan kunnossa. Ja aion kyllä jossain vaiheessa lukea sen kirjan, mihin Dead Zone perustuu.
